Päässä on risteillyt viime päivinä kaikennäköistä - samoin kuin keskusteluissa kotona. Tässä siis päivitystä siitä, mitä tapahtuu kasvavassa perheessä alkuhuuman lopputohinoissa. Alkuhuuman lopputohinoissa siksi, että suuren uutisen jälkeen alkaa tunteet tasoittua!
Raskaudesta alkaa tulla totta viranomaisten astuessa kuvioihin. Viikon puolivälissä alettiin selvittää, mihin neuvolaan pitäisi varata aika ja koska olisi fiksua varata se. Kun paikka oli selvillä, varasimme ajan heti - neuvolaan ollaan siis menossa toukokuun puolessa välissä! Ja koska innokkaat vanhemmat hoitavat malttamattomina kaiken heti, varasimme myös ultra-ajan! Se on tosin vasta kesäkuussa, mutta onpahan mitä odottaa. Aikoja varaillessa tuli pohdittua myös salaisuuden paljastamisajankohtaa, joka lienee läheisille ensimmäisen ultran jälkeen. Muut saavatkin sitten alkaa arvailla...
Myös isomman kodin etsintä sekä auton vaihto ovat olleet tämän viikon ajatushautomossa. Koteja on käyty katsomassakin muutamaa, auto lienee enemmänkin ajatuksen tasolla. Uutta kotia katselee ihan eri silmällä, kun miettii muksua törmäilemässä kulmiin ja kynnyksiin.
Äiti pohdiskelee juuri, onko ripauksen väsyneempi kuin aiemmin. Minusta ei vaikuta siltä että äiti olisi yhtään väsyneempi, Iskästä en menisi ollenkaan takuuseen. Pikkaisen odottelen jotain oireita äidille, että odotus konkretisoituisi. Varmaan tuntuisi todellisemmalta tämä elämänmuutos, jos saisi vaikka pidellä oksentavan Äidin tukkaa vessanpöntön vieressä. Jotenkin tuntuu ettei se seesaminsiemenen kokoinen tyyppi vielä vaikuta arkielämään...
Ai niin. Salaisuus on paljastunut eräälle ystävälle. Onneksi voi luottaa siihen ettei se leviä häneltä eteenpäin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti