Onpa kulunut jo aikaa edellisestä päivityksestä. Päivät vierivät kummallisen arkisesti eteenpäin, on työtä ja uuden kodin etsimistä ja ihan tavallistakin kotielämää. Välillä ei edes muista, että perheessä tapahtuu muutoksia. Mutta jossain takaraivossa silti jyskyttää: minusta tulee Iskä! Ja onhan asioita jotka muistuttavat muutoksesta päivittäin, kuten Äidin huonovointisuus, kotona lojuvat vanhemmuuteen liittyvät kirjat, pientä sukkaa kutova Äiti...
Raskaudesta tietää jo lisäksemme kaksi ihmistä. Mainitsinkin jo aiemmin että salaisuus on murtunut. Ensimmäinen perheen ulkopuolinen oli ystävämme, jota luultavasti pyydämme myös kastamaan lapsen, pappi kun on. Toinen salaisuudenhaltija on hyvä ystävä, jonka luona Äiti kävi kyläilemässä ollessani eilen iltavuorossa. Olen oikeastaan ihan tyytyväinen, että joku tietääkin asiasta. Eihän salaisuus tunnu jännittävältä, jos se ei yhtää raota verhoaan ulkopuolisille...
Isovanhemmille kertomista on pohdittu ihan säännöllisesti, lähinnä sen vuoksi että heitä on tavattu viime viikkoina niin monesti. Ehkä vähän teki mieli jo kertoakin, mutta eiköhän tässä odotella vielä jokunen viikko. Nyt ollaan siis viikolla 8, joten voisihan tuon kertoakin jo kohta! Outoa kun ei oikein osaa päättää sopivaa aikaa! Kokemuksia, anyone?
Äiti voi pahoin. Siis ei juuri nyt, mutta noin yleensä. Etukäteen kerroin jo odottavani sitä oksentelua, kun se tekisi odotuksesta muka jotenkin konkreettisempaa. Katin kontit, nyt lähennä säälittää Äiti-rukka joka on välillä ihan harmaa ja uupunut. Ei Äiti oksenna, mutta huonovointinen hän on. Iskä tekee tietysti parhaansa lohduttaakseen, mutta kyllä tässä aika voimaton olo on realiteettien edessa: eihän raskauspahoinvoinnille mitään kai voi.
Ensimmäinen neuvolakäynti on viikon päästä ja sinne meneminen tietysti vähän jännittää. Ei kai neuvolassa ensimmäisellä kerralla mitään hirvittävän erikoista ole, varsinkin kun Äiti on kyllästänyt Iskää etukäteen jo raskausaikaa koskevalla tiedolla. Lähinnä etukäteen kiinnostaa, millaisella "ohjelmalla" valmistaudutaan perheenlisäykseen: kuinka usein neuvolassa käydään, missä vaiheessa perhevalmennusta, missä vaiheessa Kelaa aletaan pommittaa hakemuksilla... Mitäs kaikkia happeningeja tähän raskauteen liittyikään?
Kohtapuoliin varmaan täytyy alkaa laittamaan masukuviakin tänne näkyviin. Äiti ainakin päivittäin katselee masua ja miettii, onko se kasvanut. Kai se pikkusen onkin. Tai sitten Iskä vaan kuvittelee...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
kiva lukea pitkästä aikaa kuulumisia!
VastaaPoistaodottelinkin jo kuun puoliväliä ja teidän ekaa neuvolaa. :) toivottavasti pääset itse mukaan sinne neuvolakäynnille!
Kyllä mä oon vakaasti menossa. Ihan kiusaksi asti tuppaan mukaan joka käynnille! :)
VastaaPoista