Kaupan jonossa tänään oli äiti. Kaksi kouluikäistä lasta roikkui kassan reunoja pitkin ja kolmas oli tulossa varmaan kuukauden parin sisällä. Tai sitten kyseinen äiti oli nielaissut koripallon. Äiti handlasi kiukuttelevien koululaisten kanssa tilanteen hienosti. Ei antanut tippaakaan periksi, vaikka poika kokeilikin kaikenlaista, itkuakin. Tyttö oli vähemmän aktiivinen asiassa. Olin oikein ylpeä äidistä, joka johdonmukaisesti paimensi jälkikasvuaan.
Sivusilmillä äiti välillä vilkuili ympärilleen, kuin hakien hyväksyntää toiminnalleen. Topakkana tulevana Iskänä ja kasvatusalan ammattilaisena hymyilin hyväksyen. Kunnes äiti päästi suustaan sammakon, jota en ikinä toivoisi itse sanovani lapselleni.
"Kuule kun mua ei tippaakaan kiinnosta onko sulla ollu huono päivä."
Auts. Osaan vaan kuvitella pienen ihmisen sydämen säröt, jos äiti sanoo ettei kiinnosta. Se on tietysti lasten opittava, että joskus on huonoja päiviä. Ja kyllä lapselle saa sanoa suoraan, kovastikin joskus. Mutta jotain vastenmielistä on siinä, ettei lapsen asiat kiinnosta. Kaikella kunnioituksella kassajonon äitiä kohtaan: toivon että olisit valinnut sanasi paremmin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mietinpä vaan mitenköhän tuokin mamma kotonaan puhuu lapsilleen, jos kaupassa muiden edessäkin kehtaa tuollaista sanoa. Toinen juttu on äänensävy, jota jotkut käyttää lapsilleen, esim. eilen bussissa äiti äksyili ja räyhäsi koko matkan tytölleen. Kyllä joskus olisi vaan parempi pitää suunsa kiinni.
VastaaPoistatuli kyllä paha mieli lapsen puolesta. :/
VastaaPoistamielummin sitä vois sanoa että itselläkin on ollu huono päivä tai jotain muuta, mikä ei lyytäisi lapsen tunteita niin pahasti kuin se, että äiti sanoo ettei kiinnosta. :(